From Lapua with love

Ylen mainio toimittaja Antti Koivukangas nosti Jyrki Saranpään ja hänen kaltaisensa miehet esille suomalaisen jalkapallon vertauskuvina erinomaisessa tekstissään keväällä. Teksti tässä, ikävä kyllä bara på svenska. Koivukangas letkauttaa tekstissään, että mikä tahansa seura voittaisi liigan jos sillä olisi kokoonpanossaan yksitoista Jyrki Saranpäätä, ja hän on tuossa totisesti oikeassa. Lapualainen taistelija on vuosien varrella raatanut nimensä legendojen joukkoon Vaasassa ja raitaa seuraavan väen sydämissä.

Koivukankaan teksti on jo itsessään niin hyvä, että joku saattaa ihmetellä miksi käsittelen blogin avausviestissä samaa juttua uudelleen. Vastaus tähän on varsin yksinkertainen, sillä nyt jos koskaan Jyrki Saranpäätä ei sovi unohtaa, vaan pikemminkin päinvastoin, hänet pitää viimein nostaa esille kuten hän sen ansaitsee! Vaasan Palloseura taistelee mitalista ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Ehkä juuri pitkän korpivaelluksen päättymisen vuoksi uutinen tuli suurena yllätyksenä. Raitapaitaa ylpeydellä kauan kantaneen Saranpään lopettamispäätös löi kasvoille kovaa ja täysin yllättäen kuin raekuuro Hietalahden aurinkokatsomoon pelipäivänä. Jo lähes kymmenen vuoden yhteinen taival Vepsun edustusjoukkueen ja Saranpään välillä saa päätöksensä loppuvihellyksen soidessa Maarianhaminassa 26.10, mutta suhde seuran ja Jykän välillä jatkuu silti varmasti tavalla tai toisella. Ottaa VPS mitalin nyt tai ei, on Jyrki Saranpää minulle aina ennen kaikkea suuri voittaja. Tässä vaiheessa lienee kuitenkin hyvä kerrata Saranpään ja Vaasan Palloseuran yhteisiä vaiheita.

Lapuan Virkiän kasvatti saapui Vaasaan kaudeksi 2005, eikä mies ole sen jälkeen suostunut paikastaan luopumaan. Jykä on raivannut tiensä vaasalaisyleisön ja seuran lemmikkeihin vaikeuksista välittämättä. Valmentajat ja taustahenkilöt ovat vaihtuneet kerta toisensa jälkeen tuoreimman nousukauden ja liigavuosien kiitäessä ohi, mutta yksi on pysynyt. Rautaisen tahtonsa turvin hän ei ole hätkähtänyt pienistä eikä suuremmistakaan muutoksista. Ei, vaikka parikin valmentajaa on jopa pyrkinyt pääsemään Saranpäästä eroon. Esimerkiksi eräs nykyään etelämmässä vaikuttava valmentaja piti Lapuan ihmiskuulaa "liian kalliina laatuun nähden", jonka jälkeen tapahtui jotain ennenkuulumatonta: Saranpää laski palkkaansa oma-aloitteisesti, ja taisteli valmentajan epäluottamuslauseesta huolimatta paikkansa jälleen kokoonpanoon, vieläpä varsin usein suoraan avaukseen.

Monet muistavat Saranpään erityisesti monipuolisena pelaajana. Legendaariseksi ovat muodostuneet varsinkin kevään 2012 tapahtumat Turussa, kun ykkömaalivahti Bouna Coundoulin kärsiessä pelikieltoa VPS-maalilla hanskoja kantoi Juuso Kevari. Ottelun viimeisellä kymmenellä minuutilla tapahtui kummia: Kevari joutui kaatamaan läpi karanneen TPS-hyökkääjän, jonka seurauksena tuomari kaivoi taskustaan joulukortin Kevarille. Kaikki vaikuttivat hämmentyneiltä, kun Vepsulla ei ollut penkillä varamaalivahtia. Yksi ei ollut moksiskaan, vaan puki nopeasti Kevarin paidan päälleen, laittoi hanskat käteen ja meni maaliviivalle odottamaan rangaistuspotkua. Pienikokoinen kenttäpelaaja vailla maalivahtikokemusta torjumassa rankkaria, jota laukomassa on yksi kohutuimmista kotimaisista liigapelaajista? Sounds like Jykä-time!!

Silti tuota torjuntaakin elävämmin muistan ottelun viime hetket, kun maalivahti Jyrki Saranpää oli heti perään kentän toisessa päädyssä yrittämässä Vepsulle tasoitusta. Siinä oli jotain sanoinkuvailemattoman kaunista, jopa runollista, vaikka maalia ei tuolloin vaasalaisille suotukaan. Se hetki myös näytti taas kerra mikä Saranpää oikein on miehiään, eleettömän torjunnan jälkeen hän ei jäänyt pitämään meteliä itsestään vaan antoi uudelleen kaikkensa joukkueen hyväksi. Onhan näitä esimerkkejä toki lukuisia muitakin. Milloin Saranpää viiletti kärjessä (lapualaisduo Saranpää & Seppälälle erityisesti kehuja ainakin yrityksestä), milloin juoksi isoja kilometrejä laiturina, toimi rakkikoirana keskikentän pohjalla, puhumattakaan tietysti tutummista laitapakin ja myöhemmin topparin tonteista.

Erityisesti Jyrki Saranpää on minulle elävä esimerkki työn merkityksestä ja kannattavuudesta, yksinkertaisesti suuresta sydämestä. Hän on raatanut minulle ja niin monelle muulle rakkaan raitapaidan puolesta ollen aina valmiina taisteluun roolista riippumatta. Näin ollen onkin hyvin luonnollista, että Jykä jatkaa erittäin todennäköisesti Vaasan Palloseuran tarinassa mukana ainakin junioritoiminnassa, Vepsun junnuliigassa Fortum tutorina toimiva Saranpää on jo pidempään kouluttanut itseään myös valmentajana.

Vepsun on voitettava mitali useista syistä, mutta Jyrki Saranpään uran huipennus on epäilemättä yksi niistä tärkeimmistä. Jykästä tuskin tullaan koskaan tekemään suuren budjetin elokuvaa, vaikka mies olisi senkin totisesti ansainnut. Jos tuollainen tapahtuma kaikkien näiden vuosien jälkeen meille suodaan, saattaa siinä olla monella kyyneleet lähellä, allekirjoittaneenkin silmät meinaavat kostua jo pelkästä ajatuksesta. Joskus on toimittava jo etukäteen, ettekä toivottavasti pahastu kun kiitän sinua Jyrki jo edeltä käsin kaikesta tekemästäsi työstä edustusjoukkueessa. Edetkäämme jatkossakin raitapaidan puolesta yhdessä ja ylpeänä eteenpäin!

PS. Saranpään pelaajaurakin saattaa jatkua edelleen alasarjoissa, joten keksiikö kukaan Jykälle parempaa paikkaa pelata kuin takaisin Kolmoseen noussut VPS-j?

PPS. Haastan juuri sinutkin lukija jakamaan oma Jykä-muistosi vaikkapa kommenteissa! Toimitan terveiset perille ennen sunnuntain derbyä. Jykä on kiitoksensa ansainnut, joten nähdään kaikki Hietalahdessa sunnuntaina!!